Hae tästä blogista

18. tammikuuta 2015

Tiällä ollaan ☺


Jep. Kuvat on bittiavaruudessa! 

On tosiaan ollut tämä vuodenvaihde aikas vaikeeta aikaa. Meillähän läksi kissat uusiin koteihin. Ukon allergian takia.. Rommi kisu meni isännän siskolle ja Milkki neiti hänen äidille. Hyvissä kodeissa ovat mutta on järjetön ikävä niitä..Vaikka käynkin usein niitä kahtomassa. Mut eihän se sama ole että ne ovat siellä, kun täällä. Ne ei ollut minulle "pelkkiä kissoja" , vaan ihania karvapalleroita joista tykkään erittäin paljon. 
Mutta jospa tämä ikävä helpottaa jossain vaiheessa ja voipi nauttia karvattomasta kodista ja ei tarvitse kissan paskoja siivota eikä tarvvii tarppeen vaatiessa hoitajaa heille etsiä.. Noh, ovat vielä aika turhia lohutuksen aiheita... x)

Mutta: aiheesta toiseen. 


Perjantaiaamuna töihin kävellessä oli pienoinen este..
Lauleskelin:
♫ "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, mutta sen voi kiertäääää" ♫

Piti pakittaa ja männä kokonaan tien toiselle puolelle. 




Kauniit kuvat, ai nou! x)

Laitettaan tähän alemmas vähän vähempi kaunis: Eli meijän firman vesirin.. siis persreikärinkelistä:

Mie oon naurana tälle kuvalle varmmaan viikon!! :D Kenenkähän mallinmukkaan tämä on muotoiltu?

-Marsku-




6 kommenttia:

  1. Ihan hävettää tuo vesiviljely. ..rinkeli..ihana tämä ennakoiva tekstinsyöttö XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ne on nykysi hitusen isompi reikäsiä...! x)

      Poista
  2. Oikeasti kissoista luopuminen varmasti ottaa koville. Miten minusta tuntuu, että meillä voisi joutua mies uudelleen sijoitetuksi. Onneksi uudet kodit löytyi ja vielä pääset kissoja näkemäänkin. Hyviä rinkilöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tääkkään iha itestäänselvyys ollut...
      Monet itkut itketty! Tästä ei voi ennää mennä kun ylöspäin..! :)

      Poista
  3. Olen myös joutunut joskus aiemmassa elämässä kissoista luopumaan aiemman elämän allergioiden takia. Kisut olivat minulla 12v, se oli pieni kuolema. Nyt meillä ollut jo 12-vuotta Osku ja Onni, mutta aina välillä puskee mieleen Minja ja Senni kisut... Minja karkasi vielä eikä koskaan löytynyt, siitä jäi ikuinen suru.

    Voimia sinulle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin minnuu helpotti että en oo ainut. (Antteeks x)) Rommikin oli meillä seitsemän vuotta ja Milkki meleki kolme! Ja kun ne oli niiiiin minun kissoja, että kyllä vieläkkii pahhaa tekkee aatella niitä muualla..!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi